Sunnuntaina ajettiin Seinäjoella maastopyöräilyn maraton-cupin osakilpailu Joupiska MTB Marathon.
Tuomas oli jälleen mukana ja kertoo kilpailusta:
Reitti oli todella kaksijakoinen pitkine siirtymineen ja teknisine kivikko-juurakkoineen.
Kallioiden välissä oli lisäksi piristäviä muta- ja suo-osuuksia.
Lähdin reitin vaativuuden ja kuraisuuden vuoksi rauhallisesti matkaan, jottei kisa katkeaisi ensimmäiseen kivikkoon tai kura-altaaseen.
Olosuhteet eivät myöskään aluksi inspiroineet mihinkään kisavauhtiseen ajoon.
Alun pururatanousut otin siis hyvin kevyesti, mistä maksoin vähän aikaa polkuosuuksien jonotteluna, ennen kuin pääsin ajamaan vapaammin omaa ajoa.
Siirtymät painoin sitten 40 km/h, koska alussa en ollut ajanut yhtään hapoille, ja tuttuja selkiä alkoi tulla ensimmäisen kierroksen puolivälin jälkeen vastaan.
Tekniset pätkät tuli ajetuksi rennosti kovalla pyöritysnopeudella, joten ne eivät kuluttaneet energiaa juuri yhtään vauhdin pysyessä silti hyvänä.
Kierroksen lopussa mentiin laskettelurinnettä ylös-alas.
Mäen päältä näkyi Pohjanmaan lakeuksien lisäksi myös kova Kaupin Kanuunoiden letka, jonka ajoin kiinni toisen kierroksen alussa.
Tässä kohdassa ajoin hieman ylikovaa, mutta ajattelin, että on pakko päästä hyvään peesiin ennen siirtymien vastatuuliosuuksia.
Näitä kavereita en ollut alkukauden kisoissa nähnyt kuin lähtöviivalla.
Porukkaa kaatuili ensimmäisessä teknisessä laskussa kuitenkin aika huolella, joten huomasin ajelevani siirtymät kaksin Picaron junnun kanssa, pienistä krampeista kärsien pk-sykkeillä.
Krampin alkoivat jo ensimmäisellä kierroksella, kun välillä oli pakko jalkautua ylittämään vesiesteitä ja jalat kastuivat ja kylmettyivät.
Myös juoma loppui yllättäen kesken, vaikkei kovin kuuma keli ollutkaan, mutta pitkillä siirtymillä ei ollut muutakaan tekemistä kuin hörppiä pullot tyhjäksi.
Muuten olo oli todella hyvä ja tuntui kuin olisi sunnuntailenkillä ollut.
Välillä edessä vilahteli Velo 8:n ajaja ja toiveet vieläkin paremmasta sijoituksesta nousivat.
Krampitkin hellittivät poluilla ja 10 km maalista aloin taas ajaa kunnolla kilpaa.
Meno loppui kuitenkin teräviin liuskekiviin n. 5 km maalista takarenkaan päästäessä ilmat ja litkut pihalle.
Pumppailin rengasta useita kertoja, mutta tubeless ei suostunut tiivistymään.
Heti renkaan tyhjentymisen jälkeen oli tekninen alamäki, joka piti tietysti ajaa täysiä, jotta saisin menetetyn ajan kiinni.
Tuloksena oli kolme kaatumista yhdessä ja samassa mäessä.
Tässä vaiheessa annoin periksi, koska en halunnut rikkoa itseni ja takavannetta enempää, joten loppumatkan tulin kävelyvauhtia tyhjällä renkaalla.
Kahdeksan oman sarjani ajajaa meni lopulta ohitse, ja keskeytys kävi mielessä joka kerta, kun väistelin nopeampia.
Sain kuitenkin taiteiltua itseni vielä loppumäen päälle ja ennen kaikkea sieltä alas ja maaliin.
Jätin pyöränkin rauhaan enkä lähtenyt heittelemään sitä pitkin maalialuetta.
Kisan jälkeen ei tuntunut fyysisesti oikein miltään, kun kilvanajo jäi tavallaan kesken, mutta tietysti olisi ollut hienoa ottaa kaukana olleesta kurakisasta hyvä sijoitus kotiin viemisiksi.
-Tuomas-
